Blogi / Ajankohtainen
Kerromme tässä blogipostauksessa millaisia tarkempia päätelmiä toteuttamamme rippikoulukyselyn vastausten perusteella pohjoiskarjalaisista nuorista hoivaajista on mahdollista tehdä. Olen työssäni ALISAn projektipäällikkönä tutustunut kattavasti ulkomailla tehtyyn tutkimukseen nuorista hoivaajista. Keskeisimpänä huomiona kyselymme osalta pidänkin sitä, että tulosten tarkempi tarkastelu kertoo tutkimuskirjallisuuden löydösten nuorten hoivaajien asemasta ja tilanteista pitävän paikkansa myös täällä meillä Pohjois-Karjalassa.
Toteutimme siis kyselyn rippikoululaisille kesällä 2019, jossa kysyimme heidän perheenjäsentensä terveydentilaan liittyvistä huolista ja hoivavastuista. Sen lisäksi, että saimme tietää 13 prosentin kantavan huolta läheisestään tai perheenjäsenestään sairauden tai heikon terveydentilan vuoksi ja että tilanteet vaikuttavat monen elämään negatiivisesti, teimme vastauksista monia muitakin huomionarvoisia havaintoja.
Ensinnäkin, tytöt näyttävät kyselyn perusteella olevan poikiin nähden haavoittuvammassa asemassa.Tytöt kertoivat muun muassa tekevänsä poikia enemmän läheisen emotionaalista tukemista ja olevansa poikia useammin huolissaan läheisensä tilanteesta. Tytöt myös näyttävät kokevan hoivatehtävien suorittamisen raskaana hiukan useammin ja toivoisivatkin poikia useammin apua tai tukea itselleen. Suurempi osa tytöistä myös koki perhetilanteensa vaikuttavan koulunkäyntiinsä ja kaverisuhteisiinsa negatiivisesti.
Sairaudella näyttää olevan merkitystä kuormittavuuden kokemuksessa; mielenterveys- ja päihdeongelmat kuormittavat nuoria eniten. Esimerkiksi negatiivinen merkitys koulunkäyntiin oli näiden sairauksien kohdalla merkittävä. Raskaina näyttäytyvät myös muistisairaudet ja tämän jälkeen erilaiset fyysiset sairaudet ja vammat. Vähiten nuoria kuormittaa perheenjäsenen vanha ikä.
Kyselymme tuloksista ei voi verrattain pienten havaintomäärien vuoksi vetää kovin rohkeita johtopäätöksiä, mutta tulosten tulkintaa auttaa aiempi kansainvälinen tutkimustieto. Perheenjäsenen ulospäin näkyvät terveydenhaasteet, eli sellaiset, jotka vaikuttavat perheenjäsenen käytökseen tai liikkumiseen, selvästikin vaikuttavat enemmän nuoren hoivaajan toimintaan ja kokemuksiin hänen omissa sosiaalisissa ympäristöissään. On selvää, että näissä tilanteissa asiaan voi liittyä häpeää ja voimakkaita erilaisuuden tunteita. Esimerkiksi syöpä näyttää vaikuttavan vain koulunkäyntiin, jolloin voidaan tulkita, että tällöin kyse on syövän tai syöpähoitojen aiheuttamasta huolesta ja peloista, jotka vaikuttavat koulunkäyntiin esimerkiksi keskittymisen haasteina.
Mikäli nuori kokee olevansa ensisijainen hoivaaja perheessään, on sillä merkittävästi suurempi vaikutus koulunkäyntiin, kaverisuhteisiin ja muihin oman elämän osa-alueisiin, esimerkiksi vapaa-aikaan, jaksamiseen tai kuten yksi vastaajista kirjoitti ”kaikkeen”. Sillä onko nuorella hoivaajalla lähipiirissään luotettavaa aikuista, jonka kanssa puhua asiasta, näyttää myös olevan merkitystä siihen kuinka raskaalta oma tilanne tuntuu sekä koettuun tuen tarpeeseen ja huolenkantoon. Luonnollista toki on, että vanhemman sairauteen liittyvät huolet ja velvollisuudet kuormittavat nuorta eri tavalla riippuen siitä kuuluuko perheeseen ollenkaan tervettä aikuista tai vanhempaa.
Huomionarvoisinta aineistossa pitkin matkaa on kuitenkin se, ettei koettuun huolen määrään juurikaan vaikuta muut muuttujat eli tilanteet, olosuhteet tai tekijät. Kannettu huoli näyttää olevan yhtä suuri riippumatta esimerkiksi siitä onko ympärillä turvallisia aikuisia vai ei. Tätä puoltavat myös tutkimustulokset; lapsen kuormituskaan ei välttämättä näy ulospäin tai ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä. Jokainen on myös yksilö ja jokaisen nuoren hoivaajan tilanne on kartoitettava erikseen. Asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti. Mielestämme tämä kertookin siitä, että ihan jokainen vanhemmastaan huolissaan oleva nuori hoivaaja tarvitsee keskustelutukea riippumatta tilanteista ja olosuhteista.
Kirsi Hokkila
ALISAn projektipäällikkö
YHTEYS: Kirkkokatu 16 c 34, 80100 Joensuu •
