Vanhemman vakava sairastuminen tai pitkään jatkunut sairastaminen on aina kriisi perheen lapsille. On tärkeää ymmärtää, että näissä tilanteissa myös lapset tarvitsevat yksilöllistä perheen ulkopuolista tukea. Liian usein lapsi saa apua vasta kun hänestä itsestään tulee potilas. Lapsen kuormitus voi näkyä ulospäin esimerkiksi käyttäytymishäiriöinä, itsetuhoisuutena, selittämättöminä somaattisina vaivoina tai sosiaalisina haasteina. Lapsi voi toisaalta myös ryhtyä kannattelemaan perheen kuormittunutta tilannetta esimerkiksi kiltteydellä ja “näkymättömyydellä” eli varoa aiheuttamasta harmia perheenjäsenille ja vanhemmalleen. Tällöin lapsi helposti siirtää syrjään omia tarpeitaan, mikä voi pitkällä aikavälillä johtaa erilaisiin psykososiaalisiin haasteisiin. On siis tärkeää, että myös lapseen kiinnitetään huomioita vanhemman sairastuessa ja hän saa ehkäisevää tukea, parhaimmillaan sekä kotona että kodin ulkopuolella.
Tähän oppaaseen kerätty tieto on opittu työskennellessä ALISA-projektin tukemien lasten ja nuorten kanssa. Oppaassa esitetyt näkökulmat pohjautuvat myös kansainväliseen ja kotimaiseen tutkimukseen aiheesta sekä eri alojen ammattilaisten ja asiantuntijoiden kanssa käytyihin keskusteluihin aiheesta. Tämä materiaali on tehty ammattilaisen työn tueksi hänen kohdatessaan nuoren, jonka vanhempi on vakavasti sairastunut.
Tähän oppaaseen koostettu tieto on sovellettavissa myös silloin, kun nuoren muu läheinen on sairastunut. Jos nuoren sisarus on sairastunut, kannattaa tutustua myös Erityinen sisaruus –sivustoon.
Alla olevasta videosta pääset kurkistamaan nuoren hoivaajan arkeen ja tutustumaan heidän ammattilaisille antamiinsa ohjeisiin.
Katso alta myös myös Annikan tarina, joka valottaa sitä millainen merkitys yksittäisellä ammattilaisella voi olla nuoren hoivaajan elämässä.
Vanhemman sairastuminen voi johtaa siihen, että nuori alkaa työntämään omia tarpeitaan syrjään, koska ei halua kuormittaa vanhempaansa. Tämä johtaa nuoren hoivavajeeseen, eli hän ei välttämättä saa osakseen itse sellaista hoivaa ja tukea, jota tarvitsisi. Nuori ei välttämättä kerro vanhemmalleen omista tunteistaan ja haasteistaan, joiden käsittelyyn tarvitsisi aikuisen tukea. Nuori saattaa myös ottaa vastuulleen aikuiselle kuuluvia tehtäviä esimerkiksi omien asioidensa hoitamisessa, sekä perheen kodin- ja taloudenhoidossa ja arjen pyörittämisessä.
Tästä johtuen on tärkeää tarkastella lapsen toimintaa ja kokemusta vakavasti sairastavissa perheissä myös hoivan näkökulmasta. Apu ja hoiva eroavat toisistaan siten, että apua voi antaa ihmiselle, joka pystyisi itse tekemään kyseisen asian, mutta hoivatessa autetaan asioissa, joita hoivaa tarvitseva henkilö ei pysty itse tekemään.
Vanhemman sairaus voi vaikuttaa hänen fyysiseen, psyykkiseen tai kognitiiviseen toimintakykyyn joko jatkuvasti tai ajoittain. Sairaus voi tuottaa myös voimavarojen alenemaa. Lapsen kannalta on olennaista pohtia vanhemman sairauden vaikutusta hänen kykyynsä suoriutua normaalisti arjen tehtävistä. Pystyykö vanhempi olemaan läsnä lapselleen ja tukea häntä esim. sosiaalisissa suhteissa ja koulusuoriutumisessa? Pystyykö vanhempi huolehtimaan talouden- ja kodinhoidosta? Pystyykö vanhempi huolehtimaan itse sairauden- ja terveydenhoidostaan? Pystyykö vanhempi huolehtimaan omasta hygieniastaan? Jos perheessä on useampi lapsi, pystyykö vanhempi huolehtimaan kaikista perheen lapsista? Tukeudutaanko perheessä nuoren apuun tai hoivaan?
Mikäli vanhemman sairaus vaikuttaa alentavasti hänen toimintakykyynsä, lapsen aktiivinen rooli vastuunottajana ja arjen kannattelijana voi korostua. Hoivalla ei tarkoiteta ainoastaan konkreettisia hoivatehtäviä tai kodinhoitoa, vaan myös hoivaa tarvitsevan emotionaalista tukemista ja kannattelua. Emotionaalinen kannattelu voi ilmetä esimerkiksi ylikiltteytenä, miellyttämisenä ja näkymättömyytenä. Yllä kuvatut vastuut vaikuttavat lapsen tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen, ja ammattilaisten tulee toimia aktiivisesti sen negatiivisten vaikutusten ehkäisemiseksi. Vanhemman tai nuoren itse on vaikea hahmottaa tätä kuormitusta, siksi sen arvioiminen tulee olla ammattilaisen vastuulla. Lisäksi jokaisen lapsen tulisi saada käsitellä omia tunteitaan, huoliaan ja pelkojaan vanhemman sairaudesta jonkun ulkopuolisen ja turvallisen aikuisen kanssa, lapsen iästä tai perheen muusta tilanteesta huolimatta.
Ensimmäiset arviot nuorten hoivaajien määrästä Suomessa on saatu 2020-luvun taitteessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamassa Kouluterveyskyselyssä oli vuonna 2019 ensimmäistä kertaa kysymys lapsen tai nuoren läheiselleen antamasta hoivasta. Kyselyn vastausten perusteella tällä hetkellä Suomessa noin 3% kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista auttaa tai hoitaa läheistään päivittäin tai lähes päivittäin. Päivittäin tai viikoittain auttavia tai hoitavia oli yhteensä yli 7%. Nämä luvut ovat lähellä kansainvälisiä arvioita, joiden mukaan 2–8 % lapsista ja nuorista voidaan määritellä nuoriksi hoivaajiksi. Puhutaan siis merkittävästä, tuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten erityisryhmästä, jonka tuen tarpeet ovat toistaiseksi kuitenkin melko näkymättömät ja ilmiö yhteiskunnassamme piilossa.
On äärimmäisen tärkeää, että sote-ammattilaiset ymmärtävät ilmiötä. Laaja kansainvälinen tutkimuspohja osoittaa, että hoivaamisella voi olla monenlaisia vaikutuksia lasten ja nuorten elämään niin itse kuormittavan elämäntilanteen aikana kuin pidemmälläkin aikavälillä. Vaikka vaikutukset voivat olla myös positiivisia, tutkimus osoittaa, että hoivaaminen voi muodostaa merkittävän riskin esimerkiksi nuorten hoivaajien hyvinvoinnille, sosiaalisille suhteille sekä kouluttautumismahdollisuuksille. Erityisen suureksi tämä riski nousee tilanteissa, joissa nuoret eivät saa hoivaamiseen tai itselleen ulkopuolista tukea.
THL:n Kouluterveyskyselyn tulokset osoittavat, että hoivavastuulla on selkeä yhteys lapsen tai nuoren hyvinvointiin; heikkoon elämäntyytyväisyyteen, koulu-uupumukseen, masennusoireiluun ja ahdistuneisuuteen sekä yksinäisyyteen ja kiusatuksi tulemiseen. Kouluterveyskyselyn mukaan hoivavastuulla on yhteys myös harrastusten vähyyteen, perheen heikkoon taloudelliseen tilanteeseen ja työssäkäyntiin nuorella iällä. Hälyttävää on, että tulokset osoittivat selkeän yhteyden myös kokemukseen siitä, ettei ole saanut apua kouluterveydenhoitajalta.
Sairastavan vanhemman lapsen voi olla vaikea tunnistaa oikeuttaan tai tarvettaan tukeen. Tilanne voi kehittyä ajan mittaan, jolloin perheen tilanne voi tuntua lapsesta normaalilta arjelta. Siksi nuoren on vaikea oma-aloitteisesti aloittaa keskustelua asiasta, eikä voida myöskään odottaa, että nuori tekee niin. On aikuisen tehtävä ottaa asia puheeksi ja kartoittaa tilanne.
”Olin hoitanut nuorempia sisaruksiani niin kauan, että ajattelin sen olevan täysin normaalia. Ajattelin, että tämä on minun elämääni ja sen kuuluu mennä niin. Olin hyväksynyt asian, enkä ajatellut sitä sen enempää. Tein paljon asioita, joita siskon ei tarvitsisi tehdä oman sisaruksensa kanssa ja nyt, kun tiedän, että minun ei olisi tarvinnut ottaa niin suurta vastuuta, se helpottaa oloani.”
Aina tilanteeseen ei liity konkreettisesti lapsen vastuulla olevaa hoivaa ja ulkopuolisen silmin voi näyttää, että perheen arki on hallittua ja kuormittavuus kohtuullista. Nuoren kantama taakka saattaa kuitenkin olla näkymätöntä, esimerkiksi pelkoa, ahdistusta ja surua. Huolimatta siitä, millainen nuori hoivaaja on kyseessä, hän on oikeutettu tukeen ja apuun.
Nuoren hoivaajan tunnistamiseen voit käyttää apunasi Nuoren hoivaajan tunnusmerkistöä. Tunnusmerkistöön on listattu nuoria hoivaajia yleisesti yhdistäviä piirteitä. Jos nuoressa on havaittavissa näitä merkkejä, on aiheellista miettiä, voiko nuoren perheessä olla sairaudesta tai päihdeongelmasta johtuvia haasteita, ja ottaa asia puheeksi nuoren kanssa.
Kun kodin tilanteesta keskustellaan lapsen kanssa, on tärkeää, ettei aloitteen tekeminen jää nuorelle. Vaikka ammattilaisesta tuntuisi vaikealta kysyä nuoren tilanteesta, on tärkeää, että aikuinen kysyy asiasta, koska nuoren on vaikeaa ottaa asiaa itse esille. Häntä on voitu myös kieltää puhumasta asiasta kodin ulkopuolella.
Lapset ja nuoret yleisesti ottaen toivovat suoraa puhetta ja suoria kysymyksiä. On tärkeää kuitenkin perustella nuorelle, miksi asiasta kysytään. Suorien kysymysten avulla päästään helposti tilanteen tasalle, koska jos kysymys on epämääräinen, jää myös nuoren vastaus helposti epämääräiseksi. Suorat kysymykset puolestaan kertovat siitä, että ammattilainen on huomannut, ettei nuorella ole kaikki hyvin ja hän on huolissaan tästä. Suorat kysymykset myös antavat nuorelle luvan puhua asiasta kaunistelematta.
Nuoren voi olla vaikea vastata perhetilannetta koskevaan kysymykseen ensimmäisellä keskustelukerralla. Tilanne voi olla nuorelle hämmentävä, hän on voinut pitkään peitellä tilannetta tai ole antanut itselleen lupaa ajatella itseään ja omia tunteitaan. On tärkeää, että ammattilainen kysyy säännöllisesti, miten nuori voi. Säännöllinen kysyminen kannustaa nuorta miettimään asiaa ja hän on tulevaisuudessa valmis vastaamaan kysymykseen.
Luottamuksen puutteeseen vaikuttaa usein esimerkiksi pelko siitä, mitä seurauksia asian esiintulolla on. Tämä pelko voi liittyä esimerkiksi siihen miten vanhemmat reagoivat nuoren esiin nostamiin asioihin, leimautumiseen muiden samanikäisten silmissä tai pelkoon perheen erottamisesta. Nuorella voi myös olla huonoja kokemuksia siitä, että hän on kertonut aikaisemmin tilanteestaan ammattilaiselle ja tämä ei ole osannut auttaa tai apu ei ole vastannut hänen tarpeitaan. Tämä voi tuottaa nuorelle ennakkoluuloja uusien ammattilaisten kanssa. On tärkeää, että ammattilainen tekee selväksi nuorelle olevansa tämän tukena, vaikka nuori ei vielä olisikaan valmis puhumaan. Tämä rakentaa luottamusta.
Nuori oli elänyt vuosikaudet kotona huolehtien vanhemmastaan ilman, että kukaan oli koskaan kysynyt millainen hänen roolinsa perheessä on. Tilanteen näkyväksi tulemiseen vaadittiin nuorta kohtaavan ammattilaisen suorat kysymykset: “Minkälainen tilanne teillä kotona on? Joudutko kotona kantamaan sellaista huolta, joka tuntuu välillä raskaalta kantaa? Onko vanhemmallasi terveyden tai päihteiden kanssa ongelmaa? Minulla on sellainen olo, ettei kaikki välttämättä ole kunnossa ja voit kertoa minulle siitä.”
Kun nuori on valmis puhumaan, ammattilaisen on tärkeää ilmaista hänelle, ettei hän ole yksin ja hänen kaltaisiaan nuoria on muitakin. Hänen kantamansa huoli ja taakka ovat tavanomaisia nuorille hoivaajille.
Ammattilaisen tehtävä on auttaa nuorta hahmottamaan perheen tilanne, vanhemman sairaus ja sairauden vaikutus nuoren arkeen, mutta myöskin omat voimavaransa tilanteessa. Nuorella on harvoin sanoja kuvaamaan kokemuksiaan ja keskusteluapu on tässä tärkeässä osassa. Tällöin nuori oppii sanoittamaan kokemuksiaan ja tunteitaan, ja pystyy tarkastelemaan omaa kokemustaan paremmin.
Nuoren kuormituksen kokemus on aina yksilöllinen. Sen kartoittaminen vaatii nuoren kokemusten, tunteiden ja tilanteen tarkastelua kokonaisuutena, joka tulee tehdä yhdessä nuoren kanssa. Tilanne voi näyttää ulospäin hyvin kuormittavalta, mutta nuori voi kokea voivansa hyvin ja toisaalta taas nuoren tilanne voi näyttäytyä hyvänä, mutta tuntua nuoresta kuormittavalta.
Kuormituksen kokemukseen vaikuttaa paljon perheen sisäinen vuorovaikutus ja ilmapiiri. Jos perheen jäsenten välinen kommunikaatio on muuttunut vanhemman sairauden myötä huonommaksi, voi se vaikuttaa negatiivisesti nuoren kuormituksen kokemukseen. Perheen sisäinen ilmapiiri voi kärsiä perheenjäsenten stressin, huolen ja rasituksen vuoksi. Jos ilmapiiri ja vuorovaikutus taas pysyvät hyvinä, voi sillä olla positiivinenkin vaikutus esimerkiksi nuoren resilienssin kehittymiselle.
Kuormituksen kartoittamisen apuvälineenä voi käyttää esimerkiksi Huolikortit – Nuorten hoivaajien huolia-työkalua. Huolikorttien tarkoituksena on toimia tukena ammattilaisen ja nuoren välisessä keskustelussa. Nuoren voi olla vaikea sanoittaa tuntemuksiaan. Kortteihin on kerätty muiden samassa tilanteessa olevien nuorten kokemuksia. Tämä voi helpottaa nuorta tunnistamaan omia kokemuksiaan ja tunteitaan. Kun nuoren on helpompi tunnistaa näitä seikkoja, on hänen myös helpompi puhua niistä ja sanoittaa omia tuntemuksiaan.
“Kyllähän kaikki sen näki, mutta kukaan ei koskaan kysynyt tai puuttunut”.
Alla on listattuna aiheita, joista nuoren hoivaajan kanssa kannattaa keskustella. Nämä ovat tyypillisiä vastuita ja vaikutuksia nuoren elämässä vanhemman sairaudesta riippumatta.
Vanhemman heikentynyt toiminta- ja kommunikaatiokyky vaikuttaa lapsen ja vanhemman dynamiikkaan. Nuoren ollessa huolissaan vanhemmasta vastuun ja velvollisuuden tunteet saattavat lisääntyä. Nuori hoivaaja voi myös olla taipuvainen tarkkailemaan vanhemman vointia ja olemaan varuillaan tästä syystä jatkuvasti, joka on henkisesti hyvin kuormittavaa.
Nuorelle saattaa kotona kerääntyä kohtuuttomasti konkreettisia vastuita, kuten sisarustenhoito, kaupassa käynti, siivoaminen tai ruuanlaitto, kun vanhemman fyysinen toimintakyky heikkenee. Vastuu voi tällöin olla ajallisestikin kuormittavaa ja kotona kiinnipitävää.
Tunne-elämän kuormitus altistaa nuoren mielenterveyden haasteille. Nuoren kanssa töitä tehdessä on tärkeää ottaa huomioon, että nuoren huoli ei lopu, kun hän ei ole vanhemman kanssa vaan kulkee koko ajan mukana tämän arjessa. Sairastavan kanssa eläessä nuori kohtaa monenlaisia tilanteita, ja jos tilanteiden tuottamat tunteet jäävät sanoittamatta ja purkamatta, ne voivat kääntyä negatiivisiksi tunteiksi itseä kohtaan.
Nuori hoivaaja kokee helposti riittämättömyyden tunnetta. Tämä liittyy hänen omaan toimintaansa ja ajan viettämiseen vanhemman, muun perheen, koulukavereiden ja ystävien kanssa. Nuori voi kokea, ettei hänellä ole tarpeeksi aikaa tai jaksamista kaikelle ympärillään tapahtuvalle. Omien tarpeiden ajatteleminen voi olla nuorelle turhauttavaa. Nuori haluaa ajatella sairastavaa vanhempaansa ja tämän parasta, mutta esimerkiksi teini-ikäisellä on myös omat tarpeensa ja haaveensa. Nämä tilanteet aiheuttavat ristiriidan, joka voi aiheuttaa nuoressa jopa vihaa tilannetta kohtaan. Vanhemman sairaus voi vetää häntä kahteen suuntaan. Raskaimmassa tilanteessa nuori haluaisi samaan aikaan olla sekä poissa kotoa että varmistamassa, ettei vanhemmalle satu mitään.
Läheisen sairaus saattaa rajoittaa nuoren sosiaalisia suhteita ajan ja rajallisten taloudellisten resurssien vuoksi. Nuori saattaa myös kokea ulkopuolisuutta, erilaisuutta ja häpeää suhteessa toisiin ikätovereihinsa.
Kuormittava tilanne voi lisätä nuoren poissaoloja ja haastaa jaksamista, keskittymistä ja motivaatiota koulussa. Toisessa ääripäässä kuormitus saattaa näkyä nuoren kohtuuttomina vaatimuksina koulussa pärjäämisen suhteen. Koulusuoritus saattaa olla nuorelle ainoa asia, jota hän pystyy itse arjen epävarmoissa olosuhteissa hallitsemaan. Se saattaa myös olla nuorelle ainoa keino päästä irtautumaan kotiarjesta. On myös mahdollista, että nuori kokee hyvän koulusuoriutumisen tuovan sairastuneelle vanhemmalleen iloa ja hyvää mieltä, ja on yksi yleinen keino kannatella perheen tunneilmapiiriä.
Ammattilaisen on hyvä ottaa huomioon, että kuormituksen huomaaminen saattaa tulla nuorelle shokkina. Hän on voinut elää kotitilanteessaan kauan ja kasvaa rooliinsa analysoimatta sitä tarkemmin. Tämän vuoksi moni asia on voinut jäädä piiloon ja näiden piilevien asioiden kartoittaminen ja käsittely on nuorelle raskasta. Hän tarvitsee tässä vaiheessa paljon tukea. Nuorelle tulee antaa aikaa käsitellä näitä asioita. Vaikka konkreettisten vastuiden vähentäminen kotona on haastavaa, nuoren kantama kuorma vähenee jo säännöllisen keskusteluavun kanssa.
Nuori nosti huolipakasta kaikki ne kortit, joihin samastui. Hän säikähti nostamiensa korttien määrää. Niiden mukaan hänen elämänsä oli ihan kamalan raskasta ja vaikeaa. Häntä ahdisti ja pelotti. Ammattilaisen kanssa he kuitenkin kävivät läpi kortit niin, että hän sai itse kertoa miksi hän ne nosti. Se helpotti, ja jälkeenpäin hän ajatteli, että asioista keskusteleminen itseasiassa tekivät hänen olostaan paljon paremman. Taakka hartioilla oli himpun verran keventynyt.
Jos keskustelun myötä sinulle herää huoli nuoren kasvuolosuhteista, toimi rohkeasti järjestääksesi nuorelle tarvittava tuki. Asia kannattaa ottaa puheeksi itse nuoren kanssa ja etsiä ratkaisuja tilanteeseen yhteistyössä hänen kanssaan.
Ammattilaisen on hyvä ottaa huoli puheeksi myös lapsen perheen tai huoltajan kanssa. Monilla alueilla voidaan tehdä huoli-ilmoitus sosiaalihuoltoon lapsen tai nuoren tuen tarpeen arvioimiseksi. Tarvittaessa tehdään lastensuojeluilmoitus. Huoli-ilmoituksesta ja mahdollisesta lastensuojeluilmoituksesta on hyvä keskustella avoimesti niin lapsen kuin hänen huoltajansa kanssa. On tärkeää selventää, että sosiaalihuollon, myös lastensuojelun, palveluiden tarkoitus on auttaa perhettä ja turvata lapsen kasvuolot. Vaikka perhe saisi tukea muista palveluista, muista selvittää saako nuori itselleen henkilökohtaista tukea. Jos mahdollista, pysy itse nuoren rinnalla. Luottamuksen rakentaminen uuteen aikuiseen on nuorelle raskasta.
Lähestulkoon jokaisella nuorella hoivaajalla on kokemus näkymättömyydestä suhteessa aikuisiin, viranomaisiin ja palvelujärjestelmään. Nuori tarvitsee kokemuksen siitä, että ammattilaisella todella on aikaa hänelle, jotta hänen on turvallista avata kipeitä kokemuksiaan. Tämä saattaa vaatia useita tapaamiskertoja. Luottamus ei kuitenkaan rakennu vain keskustelun ympärille, vaan nuorella pitää olla kokemus, että häntä kuunnellaan ja hänestä ollaan aidosti kiinnostuneita. Koska nuoren voi olla vaikea luottaa aikuiseen, on tärkeää kertoa työskentelyn raamit ja suunnitelmat selkeästi nuorelle, ja niistä on pidettävä aina kiinni.
Vertaisuuden kokemukset voivat auttaa nuorta oman tilanteensa hahmottamisessa ja tarkastelussa. Koska nuoren hoivaajan elämään liittyy usein kokemus erilaisuudesta ja uskomus, että on ainoa tilanteessa elävä lapsi, on hyvä, että hän tietää, ettei ole yksin kokemustensa kanssa.
Nuorten hoivaajien kokemat tunteet ja kokemukset ovat usein todella samanlaisia riippumatta vanhemman sairaudesta, joten vertaistukea järjestäessä vanhemman diagnoosilla ei ole väliä.
Omien tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen voi olla nuorelle hoivaajalle vaikeaa. Nuori on voinut tottua kontrolloimaan omia tunteitaan ja piilottamaan omia tarpeitaan muiden perheenjäsenten tarpeiden ottaessa enemmän tilaa perheen dynamiikassa. Ammattilaisen tehtävänä onkin auttaa nuorta tunnistamaan, ilmaisemaan ja nimeämään hänen omia tunteitaan. Se vaatii ammattilaiselta avoimen ja turvallisen tilan rakentamista. On myös tärkeää painottaa nuorelle, että kaikki tunteet ovat tärkeitä ja luonnollisia, myös negatiiviset tunteet. On täysin sallittua tuntea pettymystä, vihaa, surua ja pelkoa.
Tunnetyöskentelyn välineenä voi käyttää esimerkiksi kirjoittamista, maalaamista, musiikkia tai rentoutusta. Oikeiden välineiden löytäminen nuoren kanssa on tärkeää, sillä se auttaa nuorta käsittelemään tunteitaan myös tapaamisten ulkopuolella.
Joensuun Setlementti ry on tuottanut Tässä minä olen -tehtäväkirjan lasten itsetuntemuksen vahvistamiseen. Tehtäväkirjaa lapsi voi täyttää yksin tai yhdessä työntekijän kanssa.
Nuorten mielenterveystalosta löytyy myös TOIVO-kriisistä selviytymisen oma-apuohjelma, josta voi olla apua. Sivusto sisältää myös erilaisia harjoituksia.
Mieli ry:n sivuilta löydät lapsille ja nuorille ja heidän kanssaan työskenteleville suunnatut Hyvän mielen materiaalit, joiden avulla lapsen omia mielenterveystaitoja voidaan edistää ja vahvistaa.
Tunnetyöskentelyä nuoren kanssa voi tehdä esim. Nuorten mielenterveystalon materiaalien avulla.
Ammattilaisen tulee kertoa nuorelle, ettei vanhemman sairaus muokkaa hänen koko tulevaisuuttaan. Nuorena hoivaajana oleminen on vain yksi osa elämää ja nuorella on mahdollisuus muokata tulevaisuuttaan. Se, että nuori tunnistaa olevansa hoivaaja on suuri askel. Tämä voi auttaa häntä kääntämään hoivaajan roolin myös voimavaraksi ajan kanssa.
Nuoreen aikuisuuteen tai itsenäiseen elämään siirtyminen voi olla haastavaa nuorille hoivaajille. Oman elämän rakentaminen ja kodin velvollisuudet ovat usein ristiriidassa keskenään. On tärkeää, että ammattilainen on tässä tukena ja auttaa nuorta rakentamaan itselleen sopivaa tulevaisuutta.
Ammattilaisen tehtävä on kannustaa nuorta ottamaan konkreettisia askeleita itseään ja tulevaisuuttaan varten. On tärkeää, että nuori tunnistaa omat voimavaransa, vahvuutensa ja potentiaalinsa. On myös tärkeää kannustaa nuorta haaveilemaan ja unelmoimaan. Ammattilaisen on tärkeää myös antaa nuorelle perspektiiviä tilanteessa, jossa näköalat voivat vaikuttaa rajallisilta. Ammattilainen voi auttaa nuorta esimerkiksi ajattelemaan, että toiselle paikkakunnalle muuttaminen opiskelujen perässä on täysin mahdollista, vaikka se olisi tuntunut mahdottomalta aiemmin.
YHTEYS: Kirkkokatu 16 c 34, 80100 Joensuu
•
